Kun tämän kirjallisen sopimuksen alle oli kirjoitettu, nousi kuningas aamulla aivan varhain ja odotteli auringon nousua. Mutta vaikka hän kuinka tarkkaan tahansa olisi katsonut taivaalle, niin hän jo sitä ennen näki auringon kajastuksen puiden latvoissa.
Alakuloisena läksi hän kävelemään, sillä millä todistaisi hän väitteensä oikeaksi ja pelastaisi henkensä.
Metsässä kävellessään tuli hänen tielleen lesken poika. Nähdessään kuninkaan murheellisena kulkevan, kysyi hän syytä siihen.
Kuningas silloin purki hänelle sydämensä ja kertoi huolensa.
Kuultuaan, mistä kuninkaan huoli johtui, sanoi lesken poika:
— Kyllä minä kuningastani palvella tahtoisin ja menisin hänelle hankkimaan tarpeellisia tietoja. Mutta minulla ei ole varoja.
— Jos sinä voit mennä minulle tietoja hankkimaan, niin kyllä minä sinulle matkarahat annan, vastasi kuningas.
— Antakaa minulle sitten ensimäiseksi suitset, sanoi poika.
Kuningas antoi pojalle suitset.
Tämä vei ne kuninkaan talliin, ripusti ne seinälle ja sanoi: