KÖYHÄ MIES JA PAKKANEN.
Köyhä mies käveli maantiellä, mitä lienee ollut muutamia vaateriepuja ruumiin peittona. Hänet näki Pakkasen poika ja arveli:
— Kas tuossa on mies, johon kannattaa kyntensä iskeä, hänessä ne tuntuvat. Nyt minä kopristankin oikein kovasti.
Hän riensi miehen luo, jotta paikat paukkuivat. Pakkasen poika tarttui ensin miehen käsiin, mutta tämäpä suuttui ja alkoi lyödä käsiään yhteen. Ja tämän tehdessään pieksikin hän siinä Pakkasen pojan pahanpäiväiseksi.
Pakkasen poika meni ontuen isänsä luo ja valitti parkuen:
— Katsohan isä, miten kävi. Minä tapasin tiellä huonopukuisen miehen ja menin sen kanssa tappeluun. Mutta se mies ottikin minut käsiensä väliin ja antoi minulle molemmille puolille niin, että luut menivät rusuksi. Sitten hän vielä juoksi ja juostessaankin potki minua.
— Minä annan sinulle hyvän neuvon, sanoi Pakkanen pojalleen. Elä koskaan mene sellaisen kimppuun, jolla on vähän vaatteita päällä. Ei hän sinua pelkää. Hänen kätensä ovat vapaat, ja niillä hän antaa rumpsut luille. Mutta nähdessäsi sellaisen, jolla on yllään ketun- tai karhunnahalla vuoratut turkit, niin silloin iske oikein voimiesi takaa siihen. Hän ei kykene itseään puolustamaan. Hänet sinä voit kylmää, missä vain ikinä käsiksi pääset.
Sen vuoksi suurilla herroilla onkin aina enemmän vilu kuin köyhällä miehellä.
LENTÄVÄ POIKA.
Olipa kerran keisari, jolle muuan viisas mies oli lahjoittanut sellaiset siivet, että ottaessaan ne selkäänsä, voi lentää minne vain mieli.