Pappi vei pojan kotiaan. Sinne tultuaan hän kertoi vaimolleen sopimuksestaan miehen kanssa ja varoitti kovasti vaimoansa varomaan sormustaan.
Tuli yö. Silloin peukalopoika hiipi papin vaimon vuoteeseen, kiskoi sormuksen ja toi sen isälleen.
Aamulla, kun pappi huomasi sormuksen kadonneen vaimonsa sormesta, tuli hän miehen luo ja sanoi:
— Tännekö sinun poikasi on minun vaimoni sormuksen tuonut?
— Täällähän tuo on, vastasi mies. Ja hyvässä tallessa onkin.
Pappi pyyteli sormusta takaisin ja niitä entisiä rahojaan, mutta mies ei antanut. Ja niin he löivät vetoa uudelleen siitä, että jos poika voi viedä papin navetasta parhaimman lehmän, niin saa mies pitää sen ja kaiken, mitä hän tähän asti on saanut ja lisäksi sata hopearahaa. Ellei poika voi sitä täyttää, täytyy miehen antaa kaikki rahat ja tavarat takaisin. Mies löi vetoa papin kanssa. Papin palattua kotiinsa sulki hän illalla tarkoin kaikki navettansa ovet ja ikkunat.
Mutta peukalopoika pujahti sinne eräästä hiirien tekemästä raosta ja alkoi huutaa:
— Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni, härkä pääsi pakoon.
Kuultuaan tämän, huusi pappi heti renkinsä ja piikansa koolle. Nämät menivät navettaan, avasivat ovet ja etsivät härkää.
Sillä välin ajoi peukalopoika lihavimman lehmän pois navetasta ja vei sen kotiaan.