Pappi kun palasi kotiin, niin varoitti hän ankarasti piikoja, etteivät nämä millään muotoa saisi hävittää kiviä.
Piiat alkoivat jauhaa. Peukaloinen hiipi jauhovakkaan ja alkoi heitellä jauhoja silmille. Kun nämä eivät ketään nähneet, luulivat he toisiaan syyllisiksi tähän pahantekoon, alkoivat ensin viskellä toisilleen sanoja ja lopulta jo kävivät toistensa tukkaankin.
Heidän siinä tapellessaan vieritti poika kiven tuvasta ja edelleen tietä pitkin isänsä mökille.
Papin ei auttanut muu kuin mennä taas miehen mökille ja antaa hänelle sata hopearahaa sopimuksen mukaan.
— Ei tämä minun mielestäni ole aivan oikeata peliä, sanoi pappi. Koetetaanhan vielä yksi ja viimeinen kerta. Jos poikasi voi varastaa kirveet miehiltä, jotka panen metsään puita hakkaamaan, niin saat kaiken pitää hyvänäsi ja vielä sata hopearahaa päälle kaupan. Mutta jollei hän sitä voi täyttää, niin otan sinulta pois kaiken sen, minkä olet saanut.
Mies suostui tähän.
Kun pappi tuli kotiaan, sanoi hän kolmelle rengilleen:
— Menkää metsään puita kaatamaan, mutta varjelkaa tarkoin kirveitänne.
— Emmehän me kirveitä metsässä hävitä, sanoivat rengit ja nauroivat.
Heidän metsään mennessään seurasi peukalopoika heitä. Hän kiipesi puuhun ja vei lastuja mukaansa. Niillä hän alkoi kiusata puitten hakkaajia.