— Minkä hyvityksen? sanoi Arvid.
— Me olemme valmiit taistelemaan sinun kanssasi, jos niin tahdot.
— Elkää siinä höpiskö joutavia, sanoi Arvid. Ette te ole minulle velkaa mitään omista huvituksistanne.
— Sinä otat tällaisen asian näin leväperäisesti? huusi Aksel. Etkö sinä, mies, sitten ymmärrä, mistä tässä on kysymys?
— Kyllä minä sen verran ymmärrän, vastasi Arvid. Te olette täällä höynäilemässä minun rouvaani.
— Ja sinä sallit sen noin vain tapahtua?
— Minkäs minä sille mahdan, jos teidän mielenne tekee ja hän sen sallii.
Erik ja Aksel katsoivat pitkään toisiinsa.
— Elkää siinä seisoko kuin mitkäkin puukuvat paikallenne naulattuina, sanoi Arvid. Luuletteko te, että minä aion tässä melun nostaa, vai luuletteko, etten minä tiedä, mitä sanon?
— Kai sinä tiedät, mitä sinä sanot, vastasi Erik. Mutta että sinä niin sanot, se meitä kovasti kummastuttaa. Salli minun nyt kysyä sinulta suoraan ja vilpittömästi: Rakastatko sinä tuota vaimonpuolta?