— Sinä annat siis meille täyden oikeuden koettaa valloittaa hänet omaksemme?
— Piirittäkää, piirittäkää niin paljon kuin vain tahdotte. Ei tämä poika vastaan pane. Minä neuvon keinojakin, jos siksi tulee.
— Kuule, Arvid, sanoi Erik. Salli minun vanhempana miehenä ja isäsi ystävänä kysyä, oletko sinä hullu.
— Olen kai minä ennen ollut hiukan päästä väärässä, mutta sitten on se luiskahtanut taas paikoilleen.
— Sinä et ilveile meidän kanssamme?
— Enhän toki.
— Sinä olet siis todellakin sellainen kummallinen mies, että päästät tuollaisen vaimon luotasi pois?
— Tuollaisen vaimonko? Niin, sellaisen vaimon kuin hän on päästän minä kyllä luotani pois.
— Minä en tiedä, miten minä sinua kiittäisin, sanoi Erik ja pudisti Arvidin kättä. Sinä olet todellakin jalo, vaikka kovin merkillinen ihminen.
— Anna minun syleillä sinua, sanoi Aksel ja sulki Arvidin syliinsä.