— Kun minä tänne tulin, niin en todellakaan olisi uskonut kaiken näin päättyvän, sanoi Erik ja hän hypähteli ontuvalla jalallaan kepeästi permannolla.
— Elä siinä loiki suotta, sanoi Aksel, voit vielä taittaa niskasi, sinä vanha koni.
— Kuule, elä sinä tule minulle neuvoja antamaan, miten minä olen, sanoi Erik. Ehjempi minä olen kuitenkin kuin sinä, jonka kaikki paikatkaan eivät vielä ole parantuneet.
— Mutta minua hän juuri lupasikin hoitaa, sanoi Aksel.
— Sellaiset lupaukset eivät merkitse yhtään mitään, sanoi Erik.
— Sinä kai luulet saavasi hänet?
— No, ainakin yhtä hyvin kuin sinäkin.
— Hiljaa, herrat, hiljaa, sanoi Arvid. Te saatte kaikessa sovussa mielistellä häntä. Se, joka hänet saa puolelleen, saa hänet pitää. Ja nyt minä menen ja kutsun vaimoni tänne. Minä aion itse olla läsnä ja katsella, miten te kumpikin naista mielistelette. Minä, katsokaahan, tahdon oppia sen keinon, jotta tarpeen tullen osaan.
— Tahdotko sinä, että me sinun läsnäollessasi alamme?
— Sen huvin ja opetuksen olette toki velvolliset minulle antamaan, kun minä olen ollut näin kovasti suopea.