— Elä mene, poika, sai Arvid vihdoin suustansa. Elä mene! Pakinoidaan ensin hiukan tästä asiasta. Mitä sinä oikeastaan tarkoitit tuolla lauseellasi?
Mutta Brita oli jo ennättänyt tupaan, jossa molemmat vanhat herrat ottivat hänet suurella ihastuksella vastaan.
Arvid meni jälestä tupaan.
— Tulehan tänne hiukan, minulla olisi sinulle asiaa, sanoi hän viitaten Britalle.
— Elkää päästäkö minua, hän tahtoo riidellä minun kanssani, sanoi
Brita hiljaa Erikille.
— Emme me nyt häntä päästä, kun hän kerran on tullut ja me olemme sinun kanssasi jo keskustelleet asiasta, sanoi Erik.
Sanaakaan sanomatta istahti Arvid penkille tuvan toiselle puolelle.
— Alkakaa nyt se ilveilynne, sanoi hän. Minä katselen, miten siinä suoriudutte.
— Mitä hän tarkoittaa? sanoi Brita.
— Sitä asiaa ei ole helppo selittää, sanoi Erik. Mutta täytyyhän teidän tietää, mistä tässä on kysymys. Parasta on siis, että alamme alusta. Kuten tiedätte, ei miehenne teistä välitä.