— Sinä olet aivan kuin täynnä pieniä paholaisia.
— Ehkä olenkin. Niistähän minä olen peräisin ja minä olen tänään ajatellut sitä suvun jatkamista. Eiköhän sitä tänä iltana puhuttaisi taas noin laajemmalta siitä minun tulevasta vaimostani? Siitä turkulaisesta! Minun tulee jo häntä ikäväkin.
— Ei taivas häntä sinulle kuitenkaan anna ennenkuin olet hänet ansainnut.
— Ja mitä sitten vielä kysytään, ennenkuin se ansioluettelo tulee täyteen? Voiko minun arvoisa rouvani ja emäntäni sen sanoa?
— Kyllä minä sen voin sanoa.
— Antaahan tulla koko luettelo yksintein.
— Sinä olet tänään sellaisella velikultatuulella, ettei siitä luettelosta tänä iltana ole mitään hyötyä.
— Jätetään sitten tuonnemmaksi. Mutta kun minua tässä on näin kouluutettu, niin tekisi mieleni saada hiukan tietoja siitä, kuinka minä saan rouvaani kohdella.
— Mitä sinä sillä tarkoitat?
— Noin vain ylimalkaan. Saanko minä ottaa hänet polvelleni istumaan?