— On se hyttynen muutakin.
— Mitä sitten?
— Kun nuori mies nuorta naista kutittelee, niin sitä sanotaan hyttystelemiseksi.
— Ja sinä luulet, että minä sellaista harjoittaisin sinun kanssasi?
— Ei sitä tiedä, mitä ihminen tekee, kun halu tulee ja luvan saa.
— No, nyt on minun litaniani lopussaan. Nyt minä en tiedä enää mitään muuta keinoa kuin selkäsaunan.
— Kuinka se herra nyt niin kovasti lystisti puhuu? Arvaanhan minä, että sillä tarkoitetaan sitä, kun nuori mies ja nainen toisiaan kaikessa hellyydessä taputtelevat.
Ja Hankku alkoi nauraa ja katsoi pää kallellaan Arvidiin. Tämä jäi aivan sanattomaksi ja kannusti hevostaan eteenpäin.
Haavuri nauroi niin että aivan hytkyi.
— On se minun herrani kerrankin tavannut naisen, jonka suuta hän ei tuki. Jollen niin varmasti tietäisi, että sinulla ei ole järjen viljasta muuta kuin jotain pieniä puituja ruumenia jälellä, niin kumartaisin tomussa ja tuhassa sinua. Tehköön herrani sinulle mitä tahansa, minuun sinä voit luottaa, minä kyllä sinut saatan Sysmään asti ja siellä sinua palvelen, sillä taidatpa minun herrastani vielä kesyn tehdä.