Kyllä meillä ihmisillä on kaikenlaisia metkuja, ennenkuin joudumme yhteen, ja sitten kun on päästy niin pitkälle, niin onko elämä sen parempaa? Ei hitustakaan. Näin me kiusaamme ja kidutamme itseämme sen kynsissä, jonka nimi on rakkaus. Tuonne lähti nyt minunkin herrani, jolle ei liikaa järkeä ole muutenkaan annettu, mutta eräässä suhteessa hän ainakin on aivan samanlainen kuin kaikki muut. Hänelle on valittu nuori neito, ehkä hyvinkin kaunis neito ja siveä neito, ja mitäs hän tekee, hylkää hänet ja alkaa ajatella toista, josta hän ei tiedä hölynpölyä. Ja nyt minun tulisi sitten tämä asia, jolla ei ole mitään järkevää pohjaa eikä perustusta, saada järjelliseen loppuun. Enhän minä koskaan ole pelännyt järjen kanssa seurustelemista, me kaksi, me kyllä tunnemme erinomaisen hyvinkin toisemme, mutta ottaa se sentään kovalle, kun näin hullusti asiat ovat. Kyllä minä tietäisin, mikä keino auttaisi paraiten, minä panisin molemmat olemaan yhdessä noin viikon ajan tai kuukauden, kyllä he sitten saisivat toisistaan tarpeekseen. Ei mikään muu ole niin hyvä hauta rakkaudelle kuin juuri naiminen.
Pitkän matkaa hän mietiskeli, millä tavoin paraiten asiansa toimittaisi, niin nimittäin, ettei hänelle itselleen siitä mitään vaurioita tulisi, sillä onhan suurellisilla tapana rangaista palvelijaa silloin, kun eivät pääse herraan käsiksi.
* * * * *
Ekestubbet asuivat Vihdissä, Olkkolan talossa. Kun haavuri tuli sen lähelle, niin hän vei ratsunsa hevoshakaan ja läksi itse tiedustelemaan.
— Piiat ovat aina olleet se paras tietojen lähde, arveli hän mennessään kartanoon tuvan puolelle.
Miehet olivat peltotöissä, mutta tuvassa oli vanha ämmä ruokaa laittamassa. Tämän kanssa ryhtyi haavuri puheisiin, ja kun akka oli vanha ja jo kaiken tietonsa muille purkanut, niin hän mielellään tahtoi kuulla uusia asioita maailman menosta. Ja paljonhan haavuri tiesikin, ja mitä hän ei tietänyt, sen hän valehteli; eihän se niin perin tarkkaa ollut, vaikka panikin hiukan omiansa lisää, kun toisella vaan sen kautta oli hauskaa ja silmät menivät selälleen maailman ihmeellisiä asioita kuullessaan! Akalta sai haavuri tietää, että talon herra oli vielä Saksanmalla ja että taloa hoiti hänen toinen rouvansa, Margaretha, syntyään Lemnius. Kysellessään hän sai tietää senkin, että talon neiti ei ollut kotosalla, vaan oli matkoilla, mutta että häntä aivan tuossa tuokiossa odotettiin kotiin tulevaksi.
Tämän saatuaan tietää haavuri meni tiehensä, piilottautui erääseen tyhjään heinälatoon ja odotteli siellä.
Kartanossa hän kävi, ja koska hän oli kaikin puolin käytännöllinen ihminen ja osasi vaikka mitä, niin häntä pidettiin hyvänä ja hän sai runsaasti ruokaa ja juomaa.
Kolmantena päivänä haavuri näki, miten kartanon pihaan ajoi nuori mies hevosen selässä.
— Tuolla on talon neiti! sanoi akka hänelle.