— Niin sinä, joka väännät ja käännät asioita kuin pahin tuomari.
— Ei sitä tuomari tarvitse olla, ennenkuin osaa asioita selittää. Mikäkö minä olen? Oikeastaan minä olen parturi, mutta pääasiassa konterfeijari, varsinaisesti olen puoskari ja kuppari, ammatiltani olen kirjuri, mutta virkani on haavurin.
— Mitähän sinä et ole? Oletko pappikin?
— Sitä en ole, vaikka olen minä paljon sanaa selittänyt, kastanut lapsia ja haudannut kuolleita.
— Koska sinä olet noin kaikki tietävä ja taitava ja olet haavuri, niin saat ensin sitoa nuo miehet, jotka tuolla koettavat ruumistaan paikkailla.
— Sen minä kyllä voin tehdä, mutta maksua vastaan.
— Vai maksua vastaan? Tiedätkö sinä, minkä maksun olisit ansainnut?
Selkäsaunan!
— Sitä en epäile. Mutta se maksu olisi tullut minun omista töistäni, sillä ei kaiketi minun tarvitse teidän iskemiänne haavoja ilmaiseksi paikkailla.
— Sinä olet niin hävytön suustasi, että minä aivan mykistyn tuollaista suunnatonta röyhkeyttä kuullessani.
— Tarpeettomasti ei pidä valehdella. Vielähän sanat sentään luistavat suustanne.