— Sinä et siis aio noita miehiä hoidella?
— Maksua vastaan kyllä, kuten jo sanoin, ja kun heitä on useampia yksintein, niin annan hiukan alennustakin.
— Tiedätkö, että minä voin sinut lyödä aivan liiskaksi?
— Kyllä minä sen tiedän, mutta luuletteko, että minä silloin enää haavoja sitelen.
— Luuletko sinä, jonka tähden tässä koko mellakka on syntynyt ja verta vuotanut, että sinä olet jokin suuri herra, jota meidän tulee kumartaa?
— Sitä kumarretaan, mitä kulloinkin tarvitaan. Ja nyt tarvitaan minua. Kuinka asian laita on, saanko minä palkan työstäni vai enkö? Siitä olisi piakkoin päätettävä, sillä muuten voi pari kauppiasta vuotaa kuiviin. Minä näen, että tuolla jo kaksi on sinnepäin menossa.
— Riennä sitomaan! Me saamme sitten myöhemmin puhella maksusta.
— Minä tahdon sen tietää, ennenkuin ryhdyn työhön ja toimeen.
— Varo, etten minä tässä ota sinua kovilla kourillani kiinni!
— Ei ne haavat sillä mene umpeen.