Ja Arvid laski, kuinka monta päivää Hankku oli ollut talossa, ja maksoi hänelle runsaan palkan siitä ajasta.
Hankku istui ja katseli kummissaan tätä miestä, jonka järkeä hän jo monasti oli epäillyt, mutta jonka puuttumisesta hän nyt oli aivan varma. Hän otti rahat kouraansa ja läksi kulkemaan eteenpäin. Arvid palasi Rapalaan ja sanoi sinne tultuaan kartanolla olevalle haavurille ja Britalle:
— Siinä se heiskale nyt meni ja menikin hyvää kyytiä!
— Sanotko sinä tätä tällaista hienoksi ja kohteliaaksi tavaksi, kuten olit minulle luvannut? sanoi Brita.
— No, kyllä se vielä sillä hienommalla puolella oli, sillä toista se on, kun minä alan olla raaka. Minä ajoin tuon naisen pois melkein niinkuin sinä käskit.
— Mutta hyvä mies, sanoi Brita, et suinkaan sinä aina tee niin kuin sinua käsketään?
— Kyllä minä melkein aina niin teen, vastasi Arvid. Se on niin turvallista, kun toinen ottaa määräämisvallan, jotta itsellä ei ole siitä mitään huolta.
Nauraen palasivat he tupaan ja istuutuivat siellä aterialle, jonka
Leena oli heille valmistanut.
XI
Saman päivän iltana he tuvassa istuivat kaikin kolmisin, ja puhe oli tauonnut. Avoimesta ovesta vain tuli kukkien tuoksu ja leuto illan ilma.