— Sitten lähdet jo tänään, sillä hän tulee tänään iltapäivällä ja me menemme häntä vastaan.
Hankku katseli hetkisen Britaa ja näytti miettivän, puhuiko tuo hänelle totta vai ei.
— Kyllä minä haistan, että tämän alle on koira haudattuna. Kuinka sinä voit tietää, että hän tulee, sinä joka olet tänne tullut palvelukseen?
— Minä olen hänen veljensä.
— Tuonko rouvan veli?
— Niin.
— Tietääkö herra siitä?
— Ei vielä. Minä tulin tänne salaa, jotta tutkisin, miten sisareni otetaan vastaan. Ja että hän on minun sisareni, sen huomaat, kun näet hänet, hän on niin minun näköiseni, että melkein joka pilkku on samanlainen.
— Kyllä sinä koetat nyt minua petkuttaa, sanoi Hankku. Sinun äänesi on niin epävarma. Sinä et ole tottunut valehtelemaan.
Brita huomasi, että hän helposti voisi joutua kiinni, ja päätti sen vuoksi päästä vapaaksi Hankusta. Hän teeskenteli suuttumusta ja sanoi: