— Isä kiittää ja Alma samoin, sanoi hän.
— Olivatko tyytyväisiä?
— Olivat kyllä, vaikka sanoi Alma, että hän olisi paljoa mieluummin ottanut vaikka kuinka lyhyen kirjeen sinulta.
— En minä jouda sellaisia kyhäämään, ymmärräthän sinä sen.
Mikko vaikeni.
Konepaja ryösti Kallen jälleen täyteen työhön, hän ei muistanutkaan
Almaa enää.
Kuun lopulla oli tarkastus. Shrapnellit olivat yhtä tuhatta lukuunottamatta kelvollisia. Mutta niitä ei ollut kuin kuusitoistatuhatta.
Rahat tulivat parin päivän päästä. Työt sujuivat jälleen konepajassa täydellä kiihkolla.
— Meidän täytyy päästä siihen, että tuhatviisisataa shrapnellia valmistuu vuorokaudessa, sanoi insinööri, sillä muuten meidän on maksettava hyvityssakko.
— Tiedän sen kyllä, vastasi Kalle. — Koneet eivät pysty saamaan sitä aikaan. Miehet eivät ennätä.