— Ymmärräthän, että meidän täytyy päästä siihen määrään vuorokaudessa! Eikä sittenkään jää suuria siltä varalta, että osa tulee hyljätyksi.
Kalle ei sanonut mitään. Hän päätti jättää koko asian miettimättäkään. Konepaja tuotti nykyään kaikkein korkeimpansa. Enempää miehiä ei voitu ottaa työhön, sillä koneita ei ollut tarpeeksi. Hän meni mallihuoneeseen. Hän oli käskenyt valmistamaan lisää noita kirjoituspöytiä. Miehet tekivät veltosti työtään.
— Miksi ei enempää ole valmiina? kysyi Kalle.
— Ei ole aineita tullut hankituksi.
— Hankkikaa!
— Ei ole annettu määräystä.
— Minä en voi katsoa kaikkea, teidän tulee itse hommata jotain.
Miehet olivat vaiti.
Kalle katseli heitä hetkisen.
— Puhukaa suunne puhtaaksi, lausui hän. — Te ette tahdo tätä työtä tehdä.