— Ovatko he tyytyväisiä?
— Ovat. Meidän uusi sahamallimme kuuluu olevan parempi kuin ulkolainen.
— Menkää itse sinne tilaamaan, sanoi Kalle mestarille. — Ette saa tyytyä siihen, että tilaus tapahtuu konttorissa. Saatte valvoa, että työmiehet valikoivat meille täydellisesti kuivia lautoja. Mies, joka käyttää meidän työaseita, antaa meille myös taatusti hyvät ainekset.
Se asia oli päätetty. Kalle meni erääseen suureen huonekalukauppaan ja sopi siitä, että tuota uutta "koulupojan kirjoituspöytää" myydään sen välityksellä. Liike sai viisi markkaa jokaisesta myyntipalkkiota.
Mallihuoneessa tuli tavaton kiire, sillä pöytien kysyntä tuli äkkiä suureksi. Puusepät palkkasivat omaan laskuunsa apulaisia. Kalle ei pannut tälle mitään painoa. Hän voitti jokaisesta pöydästä sittenkin kahdeksan markkaa.
Tammikuun kymmenentenä päivänä konepaja tuotti jo ensimäisen kerran tuhatviisisataa shrapnellia. Kalle oli tehnyt muutamia uudistuksia pajassa ja järjestänyt miehiä taas uudella tavalla.
Kun kuukauden lopulla valtion tarkastaja otti huostaansa shrapnellit,
oli niitä, hyljätyt pois laskettuina, neljäkymmentätuhatta.
Tilauksesta oli siis jälellä vielä neljäkymmentäneljä tuhatta.
Helmikuussa oli päiviä vähemmän, siis tuotantoa oli vielä lisättävä.
Kallen kaikki hermot olivat jännityksessä. Hänen täytyi lisätä vielä tuotantoa. Mutta kaikki oli jo viimeiseen asti kiristetty. Hyvityssakko tulee aivan ehdottomasti.
Juuri silloin hän sai Almalta kirjeen. Kirje oli alakuloinen, mutta ei valittava. Nuori tyttö siinä sanoi, ettei hän kahteen kuukauteen ollut saanut mitään tietoa Kallesta, ei kirjettä kertaakaan. Ja hän kaipasi niin kovasti jotain hyvää sanaa, jotain, joka vakuuttaisi hänelle, ettei Kalle ollut häntä unohtanut.
— Tyttö rassu! sanoi Kalle. — Olen kai tehnyt, väärin häntä kohtaan. En ole kai tosiaan joutanut hänelle sanomaan, että hän sentään vielä on ajatuksissani. Tämä perhanan kiire tappaa kaiken sellaisen kuin tunteiden ilmaisemisen. Kuinkahan kauan onkaan siitä, kun tapasimme? Lähdin silloin syksyllä. Keväällä olin alempi työnjohtaja. Silloinhan kesällä kävin siellä, mutta en tainnuit hänelle monta hyvää sanaa sanoa. Seuraavana keväänä tulin tänne konttorin puolelle. Niin, ja sitten meni kesä siinä. Syksyllä minä sitten pidin peliä noiden naisten kanssa. Ja sitten tuli taas kesä. Ja sitten tuli syksy ja tämä konepaja tuli minulle. Kahteen ja puoleen vuoteen en ole häntä tavannut. Ja harvoja kirjeitäkään olen hänelle kirjoittanut.