— Nyt pidät suusi suipemmalla, sanoi seppä, jonka nauru taukosi. —
Mies olkoon miesten kautta jotain, pois naiset pelistä.
Mikko palasi tupaan ja tuli kohta vanhan Hetan seurassa, joka kiireesti seurasi häntä, sitaisten mennessään huivin päähänsä. Hän oli jo hiukan kumarassa kulkeva nainen, joka hoiti sepän taloutta. Jo oli hän päässyt jonkun matkaa, kun seppä raapi tikulla maata portaitten pielestä ja huusi:
— Heta! Et sinä kaloja saa, ellet kotipihalta lähtiessä ensin onkimatoa näe. Tule tänne katsomaan, tässä on sellainen sinulle.
Heta palasi, otti onkimadon käteensä ja heitti sen mennessään portilla päänsä yli.
* * * * *
Tasaisesti asteli Kalle tietä pitkin ja saapui kylän halki kuljettuaan sen toiseen laitaan, nousi siellä olevalle mäelle, istui tien laidassa kivelle, katsoi kelloaan ja alkoi odottaa. Ei hän katsellut minnekään, istui vain tyynesti paikallaan ja mietti aivan liikkumattomana.
Siististi puettu palvelijatar lähestyi miestä. Kalle kuuli askeleet ja astui vähän matkaa häntä vastaan. He kättelivät, ja nuori mies kysyi:
— Joko pääsit töistä?
— Jo, vastasi tyttö.
— Istutaan tähän, minulla on sinulle vähän asiaa. He kävivät tien viereen istumaan.