— Kyllähän minä sen arvasin. Te ette ole tottunut tilikirjoja tarkastamaan. Kun tässä liikkeessä ennen insinööri Salon tuloa pidettiin kirjoja, niin tehtiin sellaisia metkuja, että tilintarkastajatkaan eivät päässeet niistä selville. Kuinka sitten te.
— Mutta eikö hemmetissä sitten ole mitään sellaista kirjanpitoa, josta joka päivä aivan selvästi voisi nähdä liikkeen tilan?
— Tavallisesti sen näkee, jos tehdään kuukausitilit päätökseen. Joka päivä, se on vaikeaa.
— Mutta ettekö todellakaan tiedä mitään tapaa, jolla sen saisi selville? Ellei sellaista ole, niin se on keksittävä. Kaikkihan on arpapeliä, ellei omistaja milloin tahansa voi nähdä, kuinka kaikki hurisee.
— Minä olen kyllä kuullut, että täällä eräässä pankissa on kamreerinsa keksimä uusi järjestelmä, kyllä myöskin sellainen kaksinkertainen, mutta kuitenkin toinen kuin tavallinen. Siinä pankissa päätetäänkin juuri tämän vuoksi tilit joka vuosi aina ensimäiseksi.
— Selittäkää se minulle.
— Minä en sitä tunne.
— Pässinpää, tyhmeliini, nahjus! Minne te luulette maailmassa pääsevänne, ellette mene ottamaan selkoa kaikesta, minkä vähänkin tiedätte olevan hyödyllistä?
Miettinen vaikeni häpeissään.
— Kuka tuo kamreeri on? Kalle sai kuulla nimen. Seuraavana päivänä hän oli pankissa.