Hän tiesi eräässä paikassa maatamme nostettavan suoturvetta suurissa määrin ja käytettävän polttoaineena. Hän läksi sinne tarkastamaan koneita toukokuulla. Hän oppi koneesta yhtä ja toista, mutta se ei sopinut laisinkaan hänen tarkoitukseensa, se oli pelottavan suuri ja raskas laite. Hänen koneensa ensimäinen ehto oli kepeys ja sen yhteydessä mahdollisimman suuri voima. Järjestelmällisesti hän ajatteli. Pian hän oli selvillä niistä laitteista, jotka saattoivat pysyttää kohtalaisen suuren painon suon pinnalla vaipumatta alas ja tarjoten tilaisuuden liukumiseenkin molemmin puolin aiottua ojaa. Ne olivat tavallaan ruuhen muotoisia, aivan litteäpohjaisia, ja niiden päälle, ulottuen toisesta toiseen ajatellun ojan yli, hän aikoi rakentaa koneensa. Käyttövoimaksi täytyi tulla sähkön, sen hän tiesi, ja voimakkaita dynamoita ja moottoreita oli aina saatavissa. Se asia oli siis selvä. Varsinaisen koneen tuli toimia kolmella tavalla, viiltää turve, nostaa se ojan reunalle ja pystyä kiskomaan suon sisässä olevat kannot ja lahonneet puut ylös.
Ensiksi hän päätti ratkaista kantojen nostamisen. Hän ajatuksissaan laati koneensa keskelle pienen, mutta hyvin rakennetun nostolaitoksen. Siihen hänellä oli paljon malleja. Hän vain tuumiskeli, kuinka paljon nuo ruuhentapaiset laitteet pystyivät vastustamaan suohon painumista sinä hetkenä, jona koukut olivat iskeneet kantoon ja alkoivat nostaa sitä ylös. Tämän ratkaiseminen ei ollut vaikeaa, sillä kaikki riippui ruuhilaitosten rakenteesta.
Mutta sitten tuli kysymykseen suon halkaiseminen. Ensin ajatteli hän suuria sirkkelisahan teriä, mutta huomasi, että ne olisivat ainaisessa vaarassa, kun ei koskaan voinut tietää, milloin voi sattua kivi tielle ja terät pirstaantua niihin. Uusia voisi hankkia kyllä, mutta ne tulisivat kalliiksi. Hänen täytyi voida luoda jotain sellaista, joka ei rikkoontuessaan maksanut paljoa ja oli silmänräpäyksessä uusittavissa. Suopiilut hän tutki kaikissa eri muodoissaan ja loi aivan uuden, jonka terä oli hyvin ohut ja kulmikas, jotta leikkaamiskyky siten tuli suuremmaksi.
Hän muisti kerran lukeneensa Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tuollaisesta kuokkimiskoneesta ja hän alkoi sydämestään nauraa.
— Minun koneestani taitaa tulla samanlaatuinen kummitus, joka on vain unissa ja ajatuksissa!
Miettimällä hän sai selville, millaisen laitteen hän valmistaisi näiden piilujen käyttäjäksi. Voiman ei siinä tarvinnut olla kovin suuri, koska aines, joka oli halkaistava, oli pehmeää.
Halkaistun turpeen nostaminen ojan syrjään oli viimeinen ratkaistava. Hän kävi ajatuksissaan läpi kaikki mahdolliset muodot ruoppauskoneen nostolaitoksista nostoranoihin asti. Hän löysi keinon, joka mielestään oli oikea.
Ja nyt hän alkoi ajatuksissaan antaa koneen käydä. Sen täytyi toimia ja toimia täydellisesti. Hän paranteli jokaista yksityiskohtaa, laati kaikki yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, joka kolmen miehen käyttämänä voisi toimia.
Juuri kun hän oli piirtäjien avulla saanut koneen paperille ja aikoi pyytää insinööriä matemaattisesti laskemaan kaiken, tuli heille ankara isku.
Pankki alkoi tehdä vaikeuksia.