— Hyvä ystävä, jos noin ajattelet, niin ajattele vaan, sillä oikein se on. Mutta älä puhu siitä, muuten sinut pannaan vaikka millaisen horjuvan liikkeen johtajaksi. Tässä maassa perustetaan suuret määrät liikkeitä yksinomaan tuolle aatteelle. Sinä olet mennyttä miestä, jos saadaan tietää, että sinulla on tuollaisia suunnitelmia. Ei, mies hyvä, nyt me ajattelemme itseämme ja teemme kaiken voitavamme pelastaaksemme itsemme. Me voimme raapia omasta kassastamme aina kokoon satatuhatta markkaa, sen tiedän. Olemme tähän asti maksaneet kaikki tilauksemme täsmällisesti, meillä on siis hyvä nimi, voimme jatkaa liikettä ja saada luottoa raaka-aineiden hankinnassa; mutta sittenkin tarvitsemme kaksisataatuhatta.

— Leski?

— Olen ajatellut häntäkin. Mutta kun nyt on vaarassa häneltä äsken saamamme satatuhatta markkaakin, niin pelkään, että hän vastaa kieltävästi.

— Minä koetan, sanoi Kalle.

Hän läksi lesken luo. Vanha rouva oli huonolla tuulella, sen Kalle huomasi jo sinne saapuessaan. Hän ilmoitti syynkin siihen heti.

— Olen tänään aivan kiukkua täynnä. Minä olen saanut suorittaa erään takauksen. Kymmenentuhatta markkaa. Ajatelkaa, kymmenentuhatta! Niinkuin minulla olisi varaa heittää pois kymmenentuhatta. Sehän on melkein kahdensadantuhannen korot!

Kalle surkutteli leskeä ja päätti kaikesta huolimatta ryhtyä asiaan. Leski kuunteli kyllä selitystä, mutta liikahteli kovin hermostuneesti. Kun Kalle pääsi siihen, että hän tahtoi saada lainaksi vielä kaksisataatuhatta markkaa, niin leski kimmahti pystyyn.

— Oletteko hullu? Minäkö antaisin teille kaksisataatuhatta markkaa.
Silloinhan annan teille melkein kaikki, mitä minulla on pankissa.
Ja sitten tulee vararikko kuitenkin kerran, ja sitten minä olen
menettänyt aivan kaikki.

— Saatte ensimäisen kiinnityksen konepajaan.

— Se ei mitään takaa. Kyllä minä tiedän, minkä arvoinen konepaja on, kun se kerran menee rempalleen, koneista saa tuskin metallin hintaa. Ja rakennukset eivät ole mitään, ei minkään arvoisia. Minä olen kyllä nähnyt noita raunioiksi sortumassa olevia tehtaita, joiden ikkunat on rikki ja katto luhistumassa. Ei, minä en anna. Menkää pois, menkää pois!