— Mene sitten heti toimittamaan asia. Tarkasta ensin postisi. Tuolla pöydällä on sinulle päiväpostissa tullut kirje.
Se oli Almalta. Hän siinä koruttomin sanoin vapautti Kallen kaikista lupauksistaan. Hän oli tähän asti jo talvella kirjoittamaansa kirjeeseen odottanut vastausta, mutta turhaan. Nyt hän jo oli varma, kun oli saanut kuulla, kuinka suureksi herraksi Kalle oli tullut, ettei heidän yhdyselämästään kuitenkaan mitään tule. Hän oli antanut lupauksensa toiselle miehelle, ja juhannuksena heidät kuulutetaan.
Kalle sulki silmänsä, kirje vapisi hänen käsissään. Hetkisen tuntui, kuin koko maailma olisi hänen ympärillään romahtanut kokoon. Mutta äkkiä hän tunsi, että vielä hänessä oli voimaa, vielä hän oli hän, mies, joka voi voittaa esteet. Alma rakasti häntä vielä. Kaikki oli pelastettavissa, jos hän vain ehtisi ajoissa perille.
— Minä matkustan tänään kotia.
— Mutta mies, sanoi insinööri, sehän on mahdotonta. Matkusta huomenna.
— Minä matkustan tänään.
— Juna on jo lähtenyt.
— Minä otan ylimääräisen junan.
— Kestää noin tunnin, ennenkuin se on valmis ja ennenkuin sitten on sen aikataulu kaikille asemille annettu tiedoksi. Ja jos aiot palata huomenna, niin et ehdi käydä lesken luona ennen pankin sulkemista. Et ainakaan ennätä hänen kanssaan keskustella, et ennätä häntä taivuttaa tuumiisi.
— Minä palaan ylimääräisellä junalla.