— Tulkaa sitten sisään. Mutta rahoja minä en anna!
— Mitä siitä nyt enää puhutaan, sanoi Kalle ja astui eteiseen.
Riisuttuaan yltään hän loi katseen eteisen kivihiilikamiiniin ja lausui:
— Ellei olisi kesä, niin kysyisin, kuinka kamiini voi. Tietysti en uskalla kysyäkään, kuinka rouva voi.
— Minä voin hyvin. Olen saanut nuo kymmenentuhatta takaisin.
— Siitä minäkin olin aivan varma, sillä tiedän, että terävä silmänne aina kuitenkin huomaa, kelle on mentävä takuuseen, kelle ei.
— Paitsi teidän suhteenne. Siinä minä erehdyinkin.
He olivat astuneet saliin. Leski jatkoi:
— Arvaatte kai, minkä tähden minä olen täällä tänä päivänä?
Juhannusaattona!
— Tietysti kuulemassa, olemmeko me voineet hankkia rahoja mistään.