— Tietysti. Mutta onhan kaupungissa kauppoja, joista huonekaluja saa, sanoi Mikko.
— Niin, huonekaluja, tauluja, verhoja ja kaikenlaista muuta. Minä menen johonkin kauppaan ja käsken heitä sieltä tulemaan tänne ja ajamaan tavaraa seinien sisään. Sen he ymmärtävät paremmin kuin minä.
Kun hän tästä mainitsi insinöörille, niin tämä nauroi pitkän aikaa aivan katketakseen.
— Jos kauneusaistia pidetään naisen ominaisuutena, lausui hän naurusta päästyään, niin kyllä sitten sinä olet täydellinen mies. Muuta en voi sanoa.
— Minulla ei ole vielä ollut aikaa ajatella sellaista, kun vain huone on, jossa makaan. Täällähän minä työn teen. Mitä minun nyt pitää sitten oikeastaan tehdä?
— Kutsut morsiamesi tänne ja hän saa kaiken järjestää. Mitä iloa hänellä on kodista, jota hän ei ole saanut olla muodostamassa.
— Se on totta. Minä tahdonkin, että Alma on täällä.
Hän sähkötti Almalle. Tämä saapui parin päivän päästä. Kalle jätti hänen ja insinöörin toimeksi huoneiden sisustuksen. Hänellä oli täysi työ ojankaivuukoneen valmistamisessa.
Leski kävi kolmasti viikossa pajassa katsomassa ojankaivuukoneen valmistumista. Hän tuli sitä varten aina kartanostaan aamujunassa ja läksi päiväjunassa.
Kahden viikon päästä kone oli valmis ja viety paikalleen. Kalle valvoi kaikkia töitä. Hänen täytyi järjestää sähköasema, kokeilla dynamolla, valmistaa väliasemat suolle, joihin pääjohto tuli dynamosta ja niistä sitten kaapelia pitkin kaivuukoneeseen. Vasta kolmantena päivänä saatettiin kokeilla. Kone toimi puutteellisesti. Kalle palasi kaupunkiin ja valmisti siihen uusia osia kovalla kiireellä. Hän oli työpuvussa pajassa, kun insinööri tuli ja sanoi: