— Kai se päällä oikenee. Minä en ole sitä käyttänytkään sen jälkeen kuin oleskelin noiden hienojen naisten seurassa ja harvoin silloinkin.
— Kaikeksi onneksi Alma näyttää tuntevan jo sinut. Hän otti sen eilen esiin, ja se on nyt työhuoneessasi räätälin silittämänä ja vieressä kaikki muut juhlapuvun vehkeet.
He tulivat asuntoon, jonka Kalle vain pari kertaa vilkaisemalla oli nähnyt. Hän puki kiireesti hännystakin ylleen. Vasta papin edessä seisoessaan hän huomasi kätensä likaisiksi. Häveten hän veti kätensä nyrkkiin.
Vihkimisen jälkeen Alma kuiskasi hänelle:
— Pesehän kätesi, Kalle.
— No, työmiehen kädet ovat työmiehen kädet, ei niitä tarvitse hävetä!
Kun Kalle vieraitten mentyä oli Alman kanssa kahden, tarttui hän tämän olkapäihin ja lausui syvällä, miehekkäällä äänellään:
— Pidä minusta sellaisena kuin olen.
— Senhän minä teenkin.