— En minä ole koskaan kerjännyt enkä aio sitä tehdäkään.
— Hyvä on.
— Minulla on kolmekymmentä markkaa, niin että sen edestä minä nyt voin ottaa opetusta. Ja kai sitten saan jostain lisää, jos tarvitaan.
— Kai me siitä sitten sovimme. Luuletteko viikon päästä voivanne jo tulla tänne?
— Koetetaan.
— Hyvä on. Hyvästi siis siksi.
Kalle meni. Hänellä oli sellainen kiire asuntoonsa kirjan ääreen, että hän nousi raitiotievaunuun.
Kirjaltaja oli kotoa poissa, sen Kalle tiesi. Hän sytytti lampun ja istui kirjan ääreen.
— Tule nyt sitten, sinä katkismus!
Hän alkoi lukea, alun hän sai jokseenkin selville, mutta sitten alkoi tulla oikea kasa tieteellisiä sanoja, joista hänellä ei ollut aavistustakaan. Työhuoneessa oli koneiden eri osilla niin toiset nimet, eikä niitä voimia, jotka koneessa vaikuttavat, millään erikoisilla nimillä oltu mainittu. Hän luki kuumeisena sivun toisensa jälkeen, haroi toisinaan tukkaansa harmissaan, kun ei voinut ymmärtää. Luki siksi, että päätä kivisti.