— Kai tuollainen herra ottaa ainakin viisi markkaa tunnilta, laski hän heti. — Minä olen siis tuhlannut nyt jo kaksitoista ja puoli markkaa. Vielä yksi tällainen kerta ja hyvästi silloin rahani.
Kun insinööri palasi, nousi Kalleja sanoi:
— Minä olen jo ollut puolen kolmatta tuntia, enköhän minä jo tällä kertaa mene.
— Niin, kyllä kai me nyt voimme jo lopettaa täksi kertaa, sanoi insinööri. — Kai tupakoitte?
— Kyllähän tuota… Insinööri tarjosi sikaarin.
Kalle kiitti ja ajatteli, polttaako sitä sisällä vai ei. Mutta kun kerran tarjottiin tulta, niin täytyi alottaa.
— Ei tuo suinkaan tästä tupakoimisajasta maksua ota?
Häntä nauratti oma lapsellisuutensa.
— Mille te nauratte? kysyi insinööri.
— Sillehän minä nauran, kun olen joka ilta tämän kirjan kanssa tapellut ja se on ollut minulle aivan kuin hepreiskaa. Mutta kyllä minä sen nyt ymmärrän.