— Minä jätän sen rahan teidän huostaanne korkoa kasvamaan, sen summan sekä sen, joka tulee seuraavista tunneista. Kerran minä sen karhuan ja silloin korkojen kanssa.
— Ja minä maksan sen ja maksan tämänkin päivän!
— Minä olen nimittäin varma siitä, että me kerran joudumme vielä enemmänkin tekemisiin kuin ainoastaan täällä huoneessani ja konepajassa.
— Insinööri taitaa olla…
— Aioitte varmaankin sanoa: yhtä itserakas kuin minäkin! Niin olenkin. Mutta nyt minulla ei ole enää aikaa uhrata teille. Lähtekää!
Kalle meni sellaista kyytiä kuin suinkin pääsi konepajaa kohden. Hän riuhtaisi oven auki konttoriin ja suu naurussa meni konttoristin luo.
— Minä tulin nyt!
— Paikka on teillä.
Ja niin hän mainitsi osaston ja työnjohtajan, jonka puoleen Kallen piti kääntyä.
— Minä kiitän vielä neuvosta, sanoi Kalle ojentaen kätensä konttoristille. — Minä en tätä unohda, saatte nähdä. Minulla on hyvä muisti kuin hevosella ja koiralla.