— Minä olin näkevinäni miehen varjon liikkuvan aittarakennuksen toisessa päässä. Mutta kun oli pimeä, niin minä en voinut tuntea häntä.
— Juoksiko hän? kysyi nimismies.
— Ei juossut. Hän hiipi eteenpäin.
— Tämä on hyvin tärkeä asia, sanoi nimismies. — Siis oletettu murhaaja hiipi eteenpäin.
— Niin.
— Ja mitä sitten teitte? Otitteko selkoa siitä, kuka vainaja oli?
— Eihän niin pimeässä sitä voinut nähdä.
— Mitä siis teitte?
— Minä parkaisin ja lähdin hakemaan apua.
— Mistä?