Emäntä pudisti päätään ja sanoi:
— Minun ajatukseni haparoivat ja olen kuin metsään eksynyt, joka ei tietä tunne. Auta sinä nyt minua, sillä minä tahdon tästä asiasta päästä selville.
— Kyllä minä autan, kun vain ensin tiedän, mitä minun pitää selittää.
— Selittäminen on helppoa, kun toinen ensin osaa kysyä, sanoi emäntä. — Ja minä tyhmä vaimo en osaa sanojani oikealla tavalla asettaa. Jos sinä pidät autoa teidän riihen luona ja päästät jarrun vapaaksi, niin mitä tapahtuu?
— Ei tapahdu yhtään mitään. Kone on ihan paikallaan, kun siinä on tasainen maa.
— Kun panet koneen käymään, niin sitten se heti menee, eikö niin?
— Ei se mene heti, ei ainakaan näin kylmällä ilmalla. Koneen täytyy ensin käydä vähän aikaa, jotta se lämpenee, sillä se ei muuten vedä.
— Nimismies taisi sittenkin olla oikeassa, sanoi emäntä. — Onhan hänellä itsellään auto ja kai hän sen asian siis ymmärtää.
Kalle pysähtyi maantiellä ja katsoi pitkään vanhaan emäntään.
— No, mitä sinä nyt noin katsot minuun? kysyi vanha emäntä.