— Kuulen minäkin sinun sydämesi lyönnit. Ja minä tunnen ihosi ihanan tuoksun.
Ja mielettömänä Matthias suuteli tyttöä.
— Me olemme hulluja, sanoi Vendela korjaten päähinettään. Lähtekäämme pois!
— Etkö enää tahdo olla minun seurassani?
— Sinä hullu poika, tahdonhan minä, mutta mitä meille jää, jos jo ensimmäisenä iltana tuhlaamme kaiken hellyyden?
— Sinä olet joutavan järkevä. Rakkaus ei koskaan köyhdy, sillä on aina varaa antaa. Istu vielä hetkinen luonani ja anna minun puhella sinulle, sillä minun ajatukseni ovat aivan täynnä sinua.
— Ja mitä sinä aiot sanoa?
— Kaikki!
— Aivanko kaikki?
— Niin.