— Tuollainen epäsiveellinen elukka!
— Minä en ole epäsiveellinen, vastasi Sundelius. Ja jos elukka olen, niin olen kaino ja siveä kuin kissa. Minä olen ylioppilas, ja sellaista teidän tulisi saattaa kunnialla eikä haukkumasanoilla.
— Kyllä minä sinulle kunniaa annan, oikein juhlasoiton perääsi, tiuskaisi akka ja sieppasi lehmän kellon ja sitä kalkutti voimiensa takaa.
Portilla Sundelius kääntyi ja huusi:
— Säilyttäkää runo, jotta sen sitten luette, kun miehenne niin suututatte, että hän kuolee.
— Älä hauku minun akkaani, karjaisi suutari ovelta, sillä se on minun akkani, muista se!
XIII
Kun Jeesus tuntemattomana vaelsi maan päällä ja kylästä kylään kulki saarnaten hyvyyden ja rakkauden oppia ja ihmiset kuuroiksi löysi sille, mitä hän heille opetti, niin saapui hän murheellisena ja murtunein mielin kunnaalle, jonka juurella hän näki miehen seisovan lähteen luona. Huomaamatta Jeesusta vihelsi mies, ja lehdikosta tuli nuori orivarsa hänen luokseen. Tälle mies alkoi puhella:
— Heposeni, nytpä meille pitkä tie ja vaivalloinen työ on tullut eteen, mutta jos sinä sen kestät, kestää tahdon minäkin.
Ja mies hyväili hevostaan ja syötteli sille kädestään heiniä, jotka rehevinä kasvoivat lähteen partaalla.