— Rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta maailmassa, sillä sinussa on voimaa ja intohimoa! Enkä voi elää ilman sinun rakkauttasi, sen tiedät varsin hyvin.
Heikkoa vastustusta tehden antoi Turkan vetää itsensä silkkipatjoille istumaan. Ja hetken kuluttua oli heidän äskeinen kiivastumisensa unhoittunut.
— Sinulla on häikäilemättömän luja tahto — sanoi Turkan, silittäen visiirin tuuheata tukkaa — ja siksi pidän sinusta. Tahtosi ei alistu kenenkään alle.
— Paitsi sinun.
— Siksi rakastan sinua palavasti ja voin uhrata sinun edestäsi kaikki — kuuletko kaikki!
— Lahjoittaessasi minulle lempesi, jo annat minulle kaikki!
— Kuulehan! Olet välistä, pahalla päällä ollessasi, huomauttanut, ettei lempeni muka ole vilpitön, että tahdon vaan saada pikku Machmudin oikeutta ajetuksi ja hänet vallanperijäksi. — Luuletko todella, että niin paljon pitäisin Melikin lapsesta?
— No emme siitä puhu nyt, — onhan hän myös sinun lapsesi.
— Olkoon! Mutta jos hänen vallanperimyksensä tuleekin varmaksi, olen sitä vaan käyttävä keinona.
— Mitä tarkoitat?