Nähdessään Anahitan siinä seisovan miettiväisenä ja surullinen ilme kasvoissa, virkkoi Haoma:
— Paheksutko käytöstäni ja neuvojani, Anahita?
Anahita loi Haomaan avoimen hyvän katseensa, ja sanoi:
— Kiittämätön olisin, jos sinua paheksuisin. Päinvastoin olen elinaikani sinulle sydämestäni kiitollinen.
Haoma vastaanotti hänen katseensa katuvaisella ja surullisella silmäyksellä.
— Olen milloin tahansa valmis sinua palvelemaan. — Jää hyvästi!
Näin sanottuaan poistui Haoma kertojattaren luota.
Vakavana ja mietteisiin vaipuneena kulki Anahita sisähuoneisiin. Pienessä huoneessa, jonka permantoa peitti pehmeä matto ja jota valaisi hopealamppu, istui Ferengis odottamassa. Ystävätär huomasi heti Anahitan miettiväisen ilmeen ja kysyi:
— Oletko surullinen, valtijatar?
— Mieleni on vakava ja täynnä ajatuksia — vastasi Anahita.