Silloin kiivastui arvokas Iredsh ja virkkoi nuhtelevalla äänellä:
— Oletko sinä, Gershasp, täällä ylin lain valvoja ja ylläpitäjä, koska pidät noin rohkeata ja ylpeätä puhetta. Luuletko minun aiheettomasti Shirujea syyttävän? Omin silmin olen nähnyt, miten hän oli täyttänyt ruokasäkin heinillä, ottanut tyhjän keitospullon ja kolme kuivanutta leipäpalasta vangeille vietäviksi. — Minun täytyy kokouksen edessä nuhdella sinua ajattelemattomasta ja kiivaasta puheestasi.
Veri kiehui Gershaspin suonissa, hän pyyhkäisi harmahtavaa partaansa ja keikahti pystyyn niin rajusti, että saattoi luulla hänen aikovan karata destur mobedin kimppuun. Muutaman askeleen hän astuikin Iredshin istuinta kohti, siinä hän pysähtyi. Hän tiesi, että suurin osa herbedejä oli hänen puolellaan, ja tämä teki hänet rohkeaksi. Senpä vuoksi hän kiivaana huusi:
— Vaikka oletkin sinä, Iredsh, lain ylin valvoja, vaikka sinulle on suuri valta annettu parissamme, muista, että herbedit ovat yhtä mahtava vastavalta, että meidänkin mieltämme on kysyttävä, ennenkuin päätös tehdään.
— On tarpeetonta, että muistutat minulle velvollisuuksiani. Ne tunnen ja muistan — virkkoi Iredsh, jo tyytyneenä ja arvokkaasti.
— Mutta koska olet ylin lain valvoja — jatkoi vielä ärtynyt Gershasp — miksi siis ryhdyt ehdoittamaan laittomia tekoja? Sillä vankien vapautus sotii pyhää lakiamme vastaan.
Iredsh ei ehtinyt vastata, ennenkuin Gurase nousi puhumaan:
— Ei suinkaan ole Ormuzdille otollista se, että tänä suurena armon ja ilon päivänä annamme sijaa katkeralle kiistalle ja tuimille riidoille. Herbedien vanhimpana vastustan myös niitä loukkaavia sanoja, joita Gershasp on sinkoillut rakasta ja kunnioitettua destur mobediamme kohtaan, jonka viisautta ja Ormuzdin mieleisyyttä ei kukaan epäile. Muistakaa — huusi hän kohoittaen heikkoa ääntään — että suuri Zoroaster pyhään opinrakennukseensa otti monta vankkaa peruskiveä Maagien opeista. Muistakaa, että Zoroasterin jälkeen viisaat miehet ovat hänen oppiinsa tehneet lisäyksiä. Eri aikojen vaatimukset ovat erilaiset. Meidän ajallamme on myös omat vaatimuksensa.
— Hän on vääräuskoinen — mutisi Gershasp vetäytyessään takaisin istuimelleen.
Haoma huomasi nyt, että hänen asiallaan oli varsin vähän menestyksen toiveita, koska herbedit sitkeästi pitivät kiinni oppinsa puustavista. Hän tiesi kyllä, että Gurasen lisäksi vielä muutama muukin herbedeistä oli hänen puolellaan, mutta he olivat häviävänä vähemmistönä. Kuitenkaan ei hän masentunut, vaan päätti viimeiseen asti taistella ajettavaksi ottamansa asian puolesta. Hän kohosi paikaltaan ja astui herbedien istuinten eteen; innostuksen puna peitti hänen kasvonsa ja hänen tummat syvät silmänsä kuvastivat paheksumista ja katkeruutta.