— Suuri onni velvoittaa ihmistä tekemään muitakin onnellisiksi, etupäässä poistamaan ylenmääräistä kärsimystä. Toivoin Ormuzdin suuren hyvyydentyön saattavan heltymään sydämenne, mutta petyin. Tietäkää siis — huusi hän kohoittaen molemmat kätensä ikäänkuin uhaten herbedejä kohti — tietäkää te kovasydämiset kaava-ihmiset, etten ole lepäävä, ennenkuin olen vapauttanut vankiparat. Viimeiseen hengenvetooni olen taisteleva heidän puolestaan.
Ja nähdessään herbedien uhkaavat synkät katseet, hän jatkoi:
— Katselkaa vaan minua uhkamielisinä, en teitä pelkää, en teidän edestänne väisty. Sillä tiedän että se asia, jota puolustan, on Ormuzdin syvimmän opin mukainen.
Herbedeissä syntyi tämän Haoman puheen johdosta suuri levottomuus ja kiukku. Toiset tahtoivat nousta häntä vastustamaan. Toiset taas pysyivät ääneti. Sillä Naotara oli kuiskannut:
— Älkää häntä enempää kiihoittako. Hänellä on voimakkaita suojelijoita takanaan. Parasta on tehdä hänelle tämä myönnytys.
— Voimakkaita suojelijoita takanaan — mutisi Gershasp puoliääneen, vaistomaisesti puristaen kouransa nyrkille.
Samassa syöksyi Iredshin luo eräs parsi hengästyneenä ja kertoi:
— Upea shaahin lähettiläs on saattoineen tulossa tänne. Tuossa tuokiossa hän on täällä.
Kuin salama iski tämä viesti kokoontuneisiin herbedeihin.
— Meidän on nopeasti päättäminen neuvoittelu, jotta voisimme arvokkaasti vastaanottaa shaahin lähettilästä, huomautti Iredsh.