Sitten hän kiireisesti kysyi: Kuka on valittava Shirujen sijaan vankien hoitajaksi?
— Silloin nousi Gustehem, eräs mustapartaisen Naotaran vieressä istuva herbedi istuimeltaan ja virkkoi:
— Joskohta herbedit ovat lausuneet arvelunsa vankien vapauttamisesta, lienee kuitenkin, lähemmin tarkastettaessa, painavia syitä, jotka kehoittavat meitä tällä kertaa päästämään heidät vapaiksi. Tänne saapuu nyt shaahin lähettiläs. Saattaisipa hänen kauttaan tulla shaahin tietoon, että meillä on vankeja, ja ehkä se ei häntä miellyttäisi. Heimomme yhteishyvän vuoksi ehdoitan siis, että vangit nyt heti vapautetaan.
Muutkin herbedit, ja niiden joukossa kiivas Gershasp, näyttivät pelkäävän Haoman vaikutusvaltaa hoviin, ja pitivät viisaimpana myöntyä. Naotaran viittauksesta he kaikki nousivat seisaalleen ja ojensivat käsivartensa ylös, huutaen:
— Vapautettakoot, vapautettakoot!
Ja tähän päättyi herbedien kokous.
Haoman mieli oli tuskin ehtinyt tyyntyä äskeisestä kiihoituksesta, ja vaikka hänen sydämensä pohjalla vielä piili katkeruus siitä, että herbedit vaan pelosta olivat suostuneet vankien vapauttamiseen, oli hän kuitenkin ylen iloinen, että vapautuksen hetki nyt jo koitti vangeille. Hän ei malttanut jäädä odottamaan shaahin lähettilään tuloa, vaan otti seuraansa pari palvelijaa — taikauskoinen Sevare sai nyt jäädä pois — ja lähti nopeasti kulkemaan vankien rotkolle päin.
Kiireisesti levitettiin kalleita intialaisia silkkimattoja destur mobedin teltalta pensasaidalle sekä jonkun matkaa tiellekin, sillä ylhäinen vieras lähestyi. Ja tuskin olivat valkeavaippaiset herbedit ehtineet ryhmittyä tien viereen destur mobedin aitauksen eteen ja destur mobed itse asettua aitauksen käytäväaukolle, kun jo tien käänteessä tuli näkyviin shaahin sanomantuoja, joka istui punaisella, jalokivistä säteilevällä satulavaipalla peitetyn valkean orhin selässä. Kolme saattajaa ratsasti hänen jälessään.
Iredsh astui ulos piha-aitauksesta ja meni paljastetuin päin shaahin lähettilästä vastaan. Tultuaan muutaman askeleen päähän hänen hevosestaan, pysähtyi Iredsh ja virkkoi:
— Terve tuloasi, shaahin viestintuoja! Samassa hän tunsi valkosen orhin selässä istujan Demuriksi, Hassan Ibn Alin pojaksi. Ja iloinen hymy levisi vanhuksen huulille.