— Siihen suostun kernaasti, ellei perheesi ilo minun kauttani häiriydy.
— Vieläpä mitä! Naiseni päinvastoin ovat hyvin uteliaat näkemään sinut, josta jo täällä hovissa puhutaan. Haaremista palattuamme vien sinut isäni suurvisiirin puheille. Olen puhunut hänelle sinusta, ja mielellään hän tahtoo sinuun tutustua.
— Outoa on minun niin ylhäisten eteen astua, ja luulen liian kauan täällä viipyväni.
— Isäni ylhäisyyttä sinun ei tarvitse haikailla. Hän on yksinkertainen kuin kansan mies. Ja muuten on tuo Mervimin asia luullakseni hyvin arveluttava ja vaikea, sillä shaahi itse on hänen tuomionsa langettanut. Isäni voi siis antaa hyviä neuvoja, miten sinun on soveliaimmin menetteleminen.
— Mielipiteesi on oikea. Velvollisuuteni on siis sitä noudattaa.
— Tahdotko hetken odottaa tässä, Haoma? Pistäydyn sisähuoneessa pukua muuttamaan.
Samassa Demur näpäytti kädellään läheiseen pylvääseen ripustettua hopealevyä, jonka helähdyksestä Arasta hetken kuluttua riensi esille.
— Oletko ostanut helmikoristeen? kysyi Demur.
— Se on tässä, valtijas.
Hän ojensi herralleen basaarista noutamansa kotelon. Demur aukaisi sen ja otti siitä esille hienon helminauhan. Katseltuaan sitä hieman, sanoi hän: