— Voinko toivoa sinun, Demur, antavan minulle apukeinoja tiedustelumatkalleni? — Sen teen varsin mielelläni, vastasi suurvisiirin poika. — Kotimatkalla käyttämääsi oritta olen käskenyt säästää ja syöttää sinun varallesi. Siitä saat nytkin ratsun itsellesi.

— Mutta kumppanini Vohumeno tarvitsisi myös hevosta.

— Sen hän on saapa, ja aseita, rahaa, — mitä vaan tarvitsette, kaikki on teille annettava matkaanne varten. — Mutta kas vaan, oletpa sinä nähnyt kertojattaren. Sinun osaksesi on tullut kunnia, josta ani harva voi kerskata. Sillä hän on vahvasti verhottu, käydessään juhlina Raghan isossa sinisessä moskeassa, niin että vaan hänen sypressinsolakka vartalonsa on katseiden saavutettavissa. Mutta hänen silmänsä taitavat olla verrattoman ihanat, ja hänen kasvojensa sulo harvinainen?

— Hän on kaunis, ja näyttää hyvältä — sanoi Haoma ujona ja punastui.

— Luulenpa että meidän erakkomme on ihastunut — huudahti Demur, iskien Haomalle veitikkamaisesti silmää. — Vahinko vaan, että Anahita on sitoutunut ainaisesti pysymään impenä. Shaahikaan, tuo mahtava mies, ei saa nauttia hänen sulostaan, vaan on moskeassa kansan edessä vannonut suojelevansa kertojattaren viattomuutta.

— Lasket leikkiä vakavista asioista, sanoi Haoma — soimaava ilme tummissa silmissään.

— No jospa laskenkin leikkiä Anahitasta, niin todenteolla kehoitan sinua toisaalta hankkimaan itsellesi hempeän toverin. Ensimäisen askeleen olet jo ottanut tulemalla sieltä, erämaastasi tänne linnaan. Olen jo sinuun tyytyväinen. Ja jos vaan tahdot, niin lahjoitan sinulle sievän intialaisen orjattaren. Tyttö on tuskin täyttänyt kuusitoista vuotta. Näin hänet äskeisillä markkinoilla ja ostin hänet kolmestasadasta kultarahasta. — Melkoinen hinta! — Voin vakuuttaa sinulle, että hän on viaton ja soma kuin puhkeamaisillaan oleva ruusunnuppu. Hän on nyt lemmikkini Menishen seuralaisnainen. Mutta kernaasti saat hänet, jos tahdot.

Haoma näytti olevan hämillään ja huomautti:

— Ei tehtäväni salli minun sellaisia ajatella.

— Emme puhu siitä enää tällä kertaa — virkkoi Demur, joka huomasi vieraanvaraisissa pyrkimyksissään menneensä liian pitkälle. — Toivon kuitenkin, että tahdot läsnäolollasi kunnioittaa sitä pientä juhlaa, joka kohta alkaa lemmikkini Menishen kunniaksi.