Toisen palvelijan tuotua hänen eteensä pitkävartisen piipun, sanoi hän, tehden väistävän liikkeen kädellään:
— Kiitän tarjoumuksesta, mutta en saata siitä nauttia, sillä parsi ei polta.
— Se minun olisi pitänyt muistaa ennalta, huudahti Demur. — Rupean kuitenkin jo unhoittamaan tapojanne. Mutta sanohan, ystävä hyvä, mitä sinulle saan tarjota. Tahdotko mango-hedelmää, Ceylonin hehkuvia viiniä, vai haluatko mieluummin vahvaa ateriaa jalkamatkasi jälkeen? Sano vaan, mitä ikinä halajat; paraalla, mitä huoneeni omistaa, tahtoisin sinua kestitä.
— Vieraanvaraisuuttasi kiitän ja olen valmis siitä myöhemmin nauttimaan. Mutta kaikkein ensiksi pyytäisin saada kanssasi keskustella tärkeästä asiastani.
Tämän sanottuaan katsahti Haoma huoneessa oleviin palvelijoihin. Ennenkuin hän oli ehtinyt huomauttaa, että asiansa vaati keskustelua kahden kesken, oli Demur tajunnut hänen ajatuksensa ja viittasi palvelijoita poistumaan.
Heidän mentyänsä, kysyi Haoma:
— Eivätkö nyt muut, kuin sinun korvasi ole puhettani kuulemassa?
Silloin nousi Demur istuimeltaan ja kulki varpaillaan leveätä taustaovea peittävän paksun punasilkkisen intialaisen laskosverhon luo, jonka hän äkkiä nosti. Pitkä, tyhjä solakäytävä vaan näkyi sen takaa. Demur palasi vieraansa luo sanoen:
— Voit olla huoleti. Ainoastaan minun korvani ovat sinua kuuntelemassa, ja jos puhut puoliääneen, voit olla varma siitä, ettei kukaan muu kuule sanojasi.
— Haoma kertoi nyt, minkä suuren tehtävän Anahita oli hänelle uskonut ja kysyi senjälkeen: