— Kerrotaan hänen olevan visiiri Abu'l-ganaïmin palveluksessa. Tuo toinen, joka äsken oli hänen seurassaan, oli myöskin visiirin palvelijoita, ja kerrotaan, että hän on valepukuinen assassiini, joka ylläpitää yhteyttä Abu'l-ganaïmin ja Alamutin linnan assassiinien välillä.
— Mikä mies on sitten tuo Abu'l-ganaïm.
— Se on shaahin entisen lempipuolison, Turkan Chatunin, suosikki ja kätyri sekä jalon suurvisiirin, Hassan Ibn Alin pahin vihamies ja vastustaja. Hän on monta kertaa koettanut syöstä syrjään suurvisiirin, mutta kaikki hänen yrityksensä ovat olleet turhat.
— Hassan Ibn Alilla taitaa olla hallitsijansa järkähtämätön luottamus?
— Niin sanotaan.
Näin puhuessaan olivat he pylväskäytävästä saapuneet, riippuvien puutarhojen ympäröimälle avaralle pihalle, joka oli kivitetty leveillä harmailla marmorilevyillä. Sen halki astuttuaan menivät he sisälle Demurin palatsin suureen eteiseen, ja siitä vähän pienempään saliin, jossa vallitsi miellyttävä viileys ja jonka keskustassa korkea suihkulähteen säde pulppuili ylös rehevien kasvien keskeltä. Suihkulähteen vieressä loikoi Demur, ohut vihreä silkkivaippa yllä, matalalla ja pitkällä vuoteentapaisella istuimella polttaen pitkävartista, hienohajuista narghile-piippua. Kaksi palvelijaa seisoi hänen pääpuolellaan isot viuhkat kädessä, valmiina karkoittamaan liian lämmön herrastaan.
Haoman astuttua sisälle Arastan seuraamana, hypähti Demur ylös mukavasta asennostaan, jossa hän oli nauttinut äskeisen kylvyn tuottamaa hyvinvoinnintunnetta, syleili herttaiseen tapaansa ystäväänsä Haomaa ja virkkoi:
— Tuollaisena sinusta vielä enemmän pidän! Johan nyt rohkenet tulla ihmisasunnoille.
Hän viittasi Arastalle. Tämä joutuisasti lykkäsi Haoman eteen korkean musnud-patjan. Sitten Demur käski toisen viuhkojista asettumaan Haoman luo sekä toisen tuomaan hänelle pitkävartisen narghile-piipun. Mutta kumpikin kohteliaisuudenosoitus oli Haomasta turha. Toiselle palvelijoista, joka alttiisti rupesi heiluttamaan komeata viuhkaansa, virkkoi Haoma:
— Ystäväni, tuo vaivasi on tarpeeton, sillä eipä liika lämmin minua rasita.