Mutta ne ovat kipeinä syöpyneet lihaan ja vereen.
(Peittää otsan kädellään).
HANNA (Lähestyy häntä ja laskee molemmat kätensä hänen hiuksilleen).
Ystävä hyvä. Enimmin olen aina pelännyt tuottaa sinulle mielipahaa. Ja nyt olen kuitenkin sinua syvästi pahoittanut.
OLAVI
Sinä olet aina hyvä ja hieno. Minä päinvastoin olen ollut tyly ja raaka. Tunnen sisälläni haikeata häpeää. Voitko koskaan unhoittaa äskeiset kovat sanani?
HANNA
Ne ovat jo unhoitetut.
(Vaitiolo. Poistaa kätensä Olavin pään päältä).
OLAVI (Luo häneen arat katseensa).