Miten luulet meidän molempien astuvan tulevaisuutta kohti.
HANNA
Nöyrinä ja samalla rohkeina. Rajoittamalla vaatimuksiamme ehdottoman omistuksen ja onnen suhteen, valmiina kantamaan alastoman totuuden tuottamaa painoa. Sinä olet ollut paras ystäväni. Sinä tulet tukemaan meitä molempia nyt kun katsomme kohtaloa suoraan silmiin. Sillä nyt me ymmärrämme…
OLAVI
Koetan edelleen olla paras ystäväsi. Sinä olet sentään muita parempi ja kauniimpi. Ja yhdessäolomme on tästälähin aluksi oleva alistuvaa odotusta, kohtalon tutkimista, kiintymyksemme vahvuuden koettelemista.
HANNA
Kohtalo on kiintymystämme kovasti koetellut. Mutta sitä, mikä siinä syvintä on, se ei vielä ole kyennyt kukistamaan.
OLAVI
Kiitos, Hanna! Minä lähden tuonne työhuoneeni puolelle. Hyvää yötä!
(Suutelee häntä otsalle).