— En siis tahdo tästälähin häiriten tunkeutua elämäänne, neiti Vanaja, ja kadun, että olen uhrannut harrastusta niin kylmälle ja kiittämättömälle henkilölle kuin te.
— Saan huomauttaa, virkkoi neiti Vanaja, etten ole pyytänyt teidän harrastustanne enkä suoraan sanoen taloudellista avustustanne. Voin vakuuttaa, että niin pian kuin suinkin maksan teille velkani takaisin.
Tähän Eversen lisäsi loukkaava sävy äänessä:
— Huomispäivänä lähetän teille shekin, herra tohtori. Neiti
Vanajalta toivon saavani tietää suorittamanne rahamäärän suuruuden.
— Minä en ole halukkaampi kuin sisarentyttärenikään vastaanottamaan teiltä, herra kapteeni, rahallista korvausta tai maksumääräyksiä.
Näin sanottuaan Hannes Borg nosti lakkiaan ja poistui heidän luotaan.
He olivat tämän kiihkeän keskustelun kuluessa saapuneet Tähtitorninmäen huipulla olevalle pyöreälle leikkikentälle. Ennenkuin Hannes Borg alkoi laskeutua sen laidassa olevia kiviportaita alas palatakseen kaupungille hän katsahti taakseen ja näki heidän astuvan Kaivopuistoon vievää tietä. Hän muisti kuulleensa, että Eversenillä Kaivopuistossa oli vuokrattuna huoneusto, jossa hän tiheillä käynneillään pääkaupungissa asui ja jossa toimeenpani herkullisia aterioita ja hurjia juominkeja.
— Menkööt, ajatteli Hannes Borg. Tuo nainen on säälimättä iskenyt veitsen sydämeeni. Menköön siis vihamieheni luo.
Hän riensi kaupunkia kohti, aikoi käydä matkustajakodissa, maksaa laskunsa ja heti palata maalle. Mutta tultuaan matkustajakotiin, hän oli niin väsynyt ja lamautunut, että päätti siirtää matkansa. Hän heittäytyi rentona sohvalle, tuntien sisällään epätoivoista ahdistusta. Mikäli veren kuohunta tyyntyi, hän alkoi täysin tajuta häntä kohdanneen iskun vakavuutta. Miksi hän olikaan kiihoittanut tuon itsenäisen ja ylpeän naisen uhmaa, miksi hän oli antanut tuon tuskallisen kohtauksen kärjistyä huippuunsa? Eikö vielä ollut mahdollista aikaansaada sovintoa? Hän olisi nyt ollut valmis uuteen ja suurempaankin nöyryytykseen, jos vielä olisi saanut tavata Aino Vanajan ja pyytää anteeksi äskeistä tungettelevaisuuttaan ja kiihkeyttään. Mutta hän huomasi, että oli myöhäistä korjata, mitä äsken tapahtui. Olihan melkein mahdotonta ainakaan sinä päivänä päästä Aino Vanajan yhteyteen. Eversen osasi kyllä häntä vankasti vartioida.
Ja tyynnyttääkseen itseään hän ajatteli Eversenin töykeätä esiintymistä ja Aino Vanajan välinpitämättömyyttä. Mutta kaikki vaan turhaan. Intohimo oli syöpynyt liian syvälle sydän juuriin.