— Neiti Vanaja on lupautunut syömään päivällistä minun kanssani tänään. Pidän ehdottomasti kiinni tästä lupauksesta.
— Luulen, että osottamani harrastus neiti Vanajan ulkomaanmatkaan ja opintoihin antaisi minulle etusijan… mutisi Hannes Borg.
Ennenkuin Aino Vanaja ehti vastata, ehätti Eversen huomauttamaan:
— Neiti Vanaja on muuttanut taidealaa. Minulla on kunnia kuulua niihin, jotka järjestävät hänen tulevien opintojensa taloudellisen puolen.
Ottamatta huomioon tätä keskeytystä Hannes Borg virkkoi:
— Minun täytyy välttämättömästi saada puhua kanssanne, neiti Vanaja, jo tänään ja niin pian kuin suinkin.
Aino Vanajan kasvot kävivät jäykiksi ja hän sanoi:
— Huomenna olen valmis keskustelemaan kanssanne, herra tohtori, ja tekemään tiliä kaikesta.
— Kieltäydyttekö siis myöntämästä minulle kohtaamista tänä iltapäivänä, vaikka vakuutan, että siitä riippuu kohtaloni ratkaisu.
— En voi tänään, sanoi Aino Vanaja lyhyesti. Hannes Borgin sisällä alkoi kiehua sanomaton katkeruus noita molempia kohtaan, jotka raatelivat hänen sisimpäänsä, ja jotka seisoivat niin kylminä ja armottoman taipumattomina hänen edessään. Hän ei voinut hillitä itseään, vaan huudahti: