Niin hän ensin katkeruutensa yllyttämänä aikoikin tehdä. Mutta seuraavassa tuokiossa ääni hänen sisällään vaatimalla vaati häntä puhuttelemaan Aino Vanajaa ja saamaan varmuutta. Mutta oliko se saavutettavissa? Ehkä he jo kauankin, ehkä jo ulkomailla olivat olleet suhteissa, ja sen he kyllä osaisivat peittää. Vaistomaisesti hän kuitenkin seurasi heitä ja aikoi sopivassa kadunkulmassa tervehtiä heitä, jos ei muun vuoksi, niin todistaakseen neiti Vanajalle, että oli nähnyt hänet Eversenin seurassa.
He eivät olleet häntä huomanneet, vaan kulkivat edelleen, ja tultuaan Heikin puistoon he alkoivat astua keskikaupungille päin. He kääntyivät Etelä-Esplanaadikadulle vilkkaasti keskustellen.
Hannes Borg seurasi heitä yhä, tietoisena siitä, että tämä menettely oli jotain nöyryyttävää ja alentavaa. Mutta hänen sisällään kaiveleva katkeruus ja hurja mustasukkaisuus saivat hänet hylkäämään kaikki sovinnaisuuden vaatimukset, ja hän seurasi heitä hellittämättä kuin salaurkkija.
He poikkesivat oikealle kulkemaan Fabianinkatua, ja Hannes Borg päätti heidän tultua syrjemmälle toteuttaa aikeensa. Mutta joka kerta kun hän joudutti askeleitaan, tuntui salainen voima häntä pidättävän. He olivat saapuneet Kasarmintorin kulmaan ja poikkesivat kulkemaan sen vasenta laitaa pitkin Tähtitorninmäelle päin. Heidän kääntyessään kadunkulmassa Hannes Borg luuli huomaavansa, että Eversen vilahdukselta hänet näki, mutta hän ei ollut siitä varma. He olivat nyt alkaneet astua nopeammin.
Heidän saavuttuaan lähelle Fabianinkadun päätä Hannes Borg, joka oli pysytellyt toisella puolen katua, joudutti askeleitaan, kulki kadun poikki, meni heidän luokseen, tervehti ja sanoi:
— Anteeksi, että häiritsen. Neiti Vanaja on siis saapunut kotimaahan aikaisemmin kuin mitä minulle ilmoititte viime kirjeessänne.
Hänen äkillinen ilmestymisensä ja huomautuksensa saattoi neiti Vanajan niin ymmälle, ettei hän muutamaan silmänräpäykseen osannut sanoa mitään. Mutta pian hän tointui ja virkkoi:
— Tärkeä sähkösanoma kutsui minut kotia muutamia päiviä aikaisemmin kuin aikomukseni alun pitäen oli ollut. On kyseessä kiireiset neuvottelut opintojeni jatkamisesta.
— Olen sattumalta käymässä Helsingissä, huomautti Hannes Borg. Palaan huomenna Koivukoskelle, mutta minulla olisi ylen tärkeää puhuttavaa kanssanne, neiti Vanaja. Saanko tavata teidät mitä pikimmin?
Eversen, joka tämän keskustelun aikana oli näyttänyt kärsimättömältä ja odottanut sopivaa tilaisuutta keskeyttääkseen sen, sanoi: