— Kuka on siellä mansikkamaassa?
Hitaasti ja vastahakoisesti sieltä kohosi pystyyn nuori mies, joka veti mustaa lerppahattuaan syvemmälle kasvoilleen.
Hannes Borg huomasi, että se oli Vapun Junu, köyhän mäkitupalaisen poika.
— Enhän minä muuta, sanoi Junu hetken kuluttua matalalla äänellä — kuin tässä ohikulkiessani noukin muutaman mansikan.
Hannes Borg huomasi iltahämystä huolimatta, että Junun huulet ja kädet olivat marjoista vallan punaiset.
Hän sanoi vakavasti, mutta lempeästi:
— En sure niitä mansikoita, jotka olet syönyt. Moitin vaan sitä, että olet tullut puutarhaani salaa ja omin lupinesi ottanut marjoja.
Rob Roy oli nyt alkanut äkäisesti haukkua Junua, mutta sen isäntä sai sen vaikenemaan. Sitten hän sanoi Junulle, joka neuvottomana seisoi siinä mulkoillen kulmiensa alta:
— Jos olet työttömänä, Junu, voit saada täältä Koivukoskelta vähän työtä. Aion pian ruveta kaivauttamaan ojia isolla suolla.
Junu mörähti vastaukseksi: