Hänen paranemisensa edistyi yhä, niin että sairaanhoitajatar saattoi matkustaa takaisin Helsinkiin.
* * * * *
Eräänä iltapäivänä Elisabet näytti Hannes Borgille ulkomailla maalaamiaan luonnoksia ja valmiita kankaita. Hannes Borg katseli niitä kauan ja huudahti:
— Olenpa iloinen, että olet oppinut siellä suuressa maailmassa jotain uutta, silti eksymättä kubistisiin ja ekspressionistisiin liioitteluihin.
Vähän myöhemmin heidän istuessaan takkavalkean ääressä, Elisabet epäröiden otti puheeksi olonsa neiti Vanajan kanssa ulkomailla.
— En ole aikaisemmin tahtonut puhua siitä — näin hän alkoi — kun tiedän, että se asia on sinulle tuskallinen. Samasta syystä en ulkomailta tahtonut kirjoittaa sinulle hänestä tarkemmin.
— Aavistin jo itse pahaa. On luultavaa, että minun silloin niin suuren etäisyyden päässä ja pitkän eron vallitessa olisi ollut perin vaikea kestää koko totuutta.
Elisabet jatkoi:
— Ei ollut kulunut kuin kuukauden aika, kun Aino Vanajan alussa lämmin harrastus näyttämötaiteeseen alkoi heiketä. Sensijaan hän intohimoisesti antautui tanssitaidetta opiskelemaan. Hän kävi joka päivä kuuluisan tanssiplastiikan opettajattaren, Signora Sembrinin, luona. Hänen näyttämöopettajansa Vincenzo Oliva valitti minulle siitä.
— Tiedätkö, ylläpitikö hän kirjevaihtoa kapteeni Eversenin kanssa?