— Hauskaa se kylläkään ei ole. Mietinpä tarkemmin asiaa.
Hannes Borg aikoi palata oppilaansa luo, mutta Elisabet pidätti häntä ja kertoi, että hän oikeastaan oli keskeyttänyt heidän tuntinsa toisen asian vuoksi. Kapteeni Eversen oli Elisabetille lähettänyt renesanssityylisen lippaan, joka oli koristettu taotusta kullasta tehdyillä vanteilla ja jalokivillä. Lipasta seurasi kirje:
'Kunnioitettava Rouva Borg.
Kun ette salli minun rahan muodossa korvata ajanhukkaanne, toivon, että ette kieltäydy vastaanottamasta tätä lipasta, joka on perhe-esine suvussamme, ja jonka tyyliasu ehkä Teitä taiteilijana miellyttää. Luulen tämän lahjan avulla osaksi voivani luoda hartioiltani sitä kiitollisuudentaakkaa, joka muuten jäisi ainaiseksi niitä painamaan.
Kunnioittavimmin:
Julius Eversen.'
— Neuvo minua, mitä minun pitää tehdä, pyysi Elisabet luettuaan ääneen tämän kirjeen.
— Se on hyvin kaunis ja kallisarvoinen esine, sanoi Hannes Borg. En haluaisi vaikuttaa päätökseesi, mutta minun mielipiteeni on se, että vastaanottamalla tämän kalliin lahjan sinä jäisit niin sanoakseni taloudelliseen kiitollisuudenvelkaan Eversenille.
Elisabet mietti hetken ja Hannes Borgin palattua oppilaansa luo hän istuutui kirjoittamaan:
'Herra Kapteeni Julius Eversen,
En voi vastaanottaa lahjaa, jonka olette minulle lähettänyt, sillä se on liian suuriarvoinen korvaamaan minun muutaman tunnin kestänyttä työtäni. Onhan se sitäpaitsi perhekalleus, josta Teidän epäilemättä on vaikea luopua. Vakuutan, että ystävällinen aikomuksenne täydellisesti korvaa hyödyttömän työni, jonka pyydän Teidän unhoittamaan.